It's been a while

Huupsiiis, tämä vähän jäi.

Loppukesä hujahti ohi hetkessä. Oli pelejä melkein joka viikonloppu, asuntomessut, sukulaistytön ristiäiset, talon maalausprojekti, festarit, satunnaisia töitä, paljon treenejä ja muutama myöhään venynyt baari-ilta. Ostin liikaa kenkiä. Hyppäsin benji-hypyn. Suunnittelin uutta tatuointia. Sitten olikin jo syyskuu.

Niin, nyt on syyskuu. Lähtöön on vielä pitkät 63 päivää. Noihin päiviin mahtuu kuitenkin paljon. Yksi runkosarjan peli ja (toivottavasti) karsintapelit ylempään sarjaan, kavereiden synttäreitä ja muita illanistujaisia, reissaamista kotimaassa sekä paljon sellaista, mitä en ole vielä suunnitellut. Päivät kuluvat osa nopeasti, osa tappavan hitaasti, mutta kuluvatpahan kuitenkin. Enää 63 aamua ja viimein näen, minne eräs päähänpisto onkaan minut johdattanut.

Kumma kyllä minua ei jännitä. Vieläkään.


Heidi

Maybe I'll find you where all the black is white

Maltti ei kuulu vahvuuksiini. Olen niitä ihmisiä, joille matkaa tärkeämpi on päämäärä ja tämä ajattelu konkretisoituu entisestään nyt, kun edessäni odottaa elämäni matka.

Useimmiten haluan kaiken ja heti. Haluaisin hypätä koneeseen ja lentää Australiaan huomenna. Toisaalta, nyt kun tiedän vuoden päästä muuttavani Tampereelle, haluaisin jo löytää itselleni uuden paikan jota kutsua kodikseni, ihan omaksi. Haluaisin solmia vuokrasopimuksen, pakata tavarat laatikoihin täällä Rovaniemellä ja saada jonkinlaisen näkyvän todisteen itsestäni uudesta kaupungista. Kuulostaa typerältä, tiedän.

Valitettavasti myöskään säästäminen ei kuulu vahvuuksiini ja kesäpäivinä onkin liian helppoa kuluttaa säästöjä ulkona syömiseen ja muuhun mukavaan. Yritän kuitenkin parhaan mukaani ryhdistäytyä. Voisin piakkoin vaikka esitellä uusia ostoksiani (huusp). Puolustuksekseni sanon kuitenkin, että ennen ostopäätöstä mietin ensin "voinko ottaa tämän mukaani Australiaan" ja toiseksi "voinko myös käyttää tätä jälleen Suomessa vai ehdinkö kyllästyä ennen sitä." Jonkinlaista kehitystä on siis havaittavissa ajatusmaailmani kanssa.

Onneksi Rovaniemi ei tällä hetkellä tunnu hassummalta paikalta odottaa. Elohopea on kihonnut hellelukemiin jo useina päivinä, tekemistä on riittänyt makkaranmyyntitalkoista kaverin veljen rippijuhliin, treenit kulkevat ja motivaatiota riittää. Edessäni on päätöksiä koskien esimerkiksi jalkapallon harrastamisen jatkamista, mutta en aio stressata, vaan nauttia. Joskus tällä kaupungilla on kauniitakin puolia ja aion ottaa niistä nyt kaiken irti.

Sentään yhdenlaisen ryhtiliikkeen sain tehtyä. Tämän postauksen kuvat otin kameralla. Hoksasin eräänä sadepäivänä räpsiessäni, että pystyn käyttämään puhelintani kaukolaukaisimena ja jopa näkemään puhelimen näytöltä sen, mitä kamera näkee. Halleluja kehitys! Paljon helpompaa noiden tuollaisten selfieden ottaminen :D

Ensi kerralla voisin koittaa jopa katsoa kameraan.

-Heidi

3kk

90 ja risat. Sen verran päiviä on siihen hetkeen, kun astun lentokoneeseen kohti Australiaa. Alan hiljalleen tajuta, että olen todellakin lähdössä. Viralliset asiat alkavat olla kasassa, mutta esimerkiksi lentolippu puuttuu vielä, husp...

Kuluneella viikolla en ehtinyt tehdä puoliakaan niistä asioista, mitä olin aluksi suunnitellut. Toisaalta ihan hyvä, eipähän tullut tuhlattua alennusmyynneissä (vielä). Sen sijaan ympärilläni tapahtui asioita, jotka sopisivat paremmin saippuasarjan käsikirjoitukseen kuin oikeaan elämään. Toisin sanoen viikkoni oli paskimmasta päästä.

                                                       Lauantaina löysin neliapilan!

Onneksi tämä viikko alkoi täysin eri tavalla: sain koulupaikan Tampereelta! Näillä näkymin minusta tulee tradenomi muutaman vuoden päästä. Koulupaikka tuli odottamatta, sillä en valmistautunut pääsykokeeseen mitenkään. Ilmeisesti jotain on kuitenkin tarttunut mukaan kahdesta tilitoimistossa työskennellystä kesästä ja tuntuu hyvältä, ettei tarvitse palata ensi keväänä takaisin Suomeen ilman minkäänlaista jatkosuunnitelmaa. Tampere on kaupunki, jossa halusin joku päivä asua ja nähtävästi sekin haave on toteutumassa.

                                        Tällä pärställä kävin talkoilemassa makkaranmyynnissä

Rovaniemelle taidettiin viimein saada jokin kesäntapainen eikä yhtään haittaa pari palkallista vapaapäivää tähän väliin. Voisin huomenna hyökätä alennusrekeille, jos siellä on mitään jäljellä. Voisin myös alkaa käyttämään oikeaa kameraa, ei tässä muuten ole oikein järkeä.


No jaa, moro!
Heidi

Howdy hey

Taitaa olla jo aika aloittaa tämä kirjoittaminen, onhan siitä jo jonkin aikaa, kun tämän blogin loin. En vain oikein tiedä miten aloittaisin, joten on varmaankin parasta olla ajattelematta liikaa ja alkaa vain näpytellä.

Elikkäs. Moi.
Niinkuin tuolta sivupalkista on voinut päätellä, nimeni on Heidi ja ikää löytyy 19 vuotta. Vajaan neljän kuukauden päästä lennän Australian Canberraan, jossa vietän noin kahdeksan kuukautta välivuodestani. Aikani Australiassa kuluu työskentelemällä au pairina australialais-suomalaisessa perheessä, johon kuuluu vanhempien lisäksi kaksi peruskouluikäistä poikaa.

Ajatus au pairiksi lähtemisestä syttyi yhtäkkiä viime syksynä. En halunnut lähteä uuden koulun penkille heti lukion päätyttyä, enkä oikestaan edes tiennyt, mitä alaa haluaisin tulevaisuudessa opiskella useita vuosia. Välivuosi tuntui oikealta ratkaisulta, jatkokoulutusta ehdin miettiä myöhemminkin.

Aloin tutkia eri vaihtoehtoja googlen ja blogien avulla. Löysin kehuja keränneen aupair-world.net -sivuston, jonka avulla au pairiksi haluavat pystyvät ottamaan suoraan yhteyttä perheisiin ilman lisämaksuja vaativia järjestöjä. Oman profiilini loin marraskuun puolella mutta en vielä tuolloin alkanut kirjoittamaan yhdellekään perheelle.

Vasta uuden vuoden jälkeen aloin tutkia sivustoa ja perheiden profiileja tarkemmin. Avasin uusiin välilehteen mielenkiintoisilta vaikuttavien perheiden profiileja. Loppujen lopuksi kirjoitin kuitenkin vain yhdelle perheelle. Tämän kyseisen perheen kuvaus sai minut tuntemaan, että he voisivat olla minulle sopiva perhe. Pari päivää myöhemmin sain positiivisen vastauksen: he halusivat tietää minusta lisää. Ja minähän kerroin ummet ja lammet. Nyttemmin olemme vaihtaneet perheen kanssa useita sähköposteja ja olen jopa saanut melko harvinaisen mahdollisuuden tavata tuleva host-perheeni kasvotusten heidän ollessaan lomalla Suomessa.

Olen tulevasta matkasta erittäin innoissani eikä minua jännitä, ainakaan vielä. En juurikaan koe koti-ikävää ollessani reissussa eli en usko senkään olevan ongelma. Totesin, että on parempi laittaa pystyyn blogi, josta voi lukea kuulumisiani. En halua viettää vapaa-aikaani istumalla koneella Skypen edessä (sori äiti), olen mieluummin ulkona kokemassa asioita, joista kertoa sitten jälkeenpäin. Ehkä tästä blogista on jopa jollekin au pairiutta miettivälle apua. Au pair -juttujen lisäksi höpötän tänne varmaan kaikkea muutakin. Ja jottei vain lärvi jäisi tuntemattomaksi, laitoin mukaan parit miefiet.

Siis: tervetuloa! Kommenttiboksiin saa ihan vapaasti heitellä kysymyksiä, terveisiä ja rakkaudenosoituksia hehhehhee...

Palaillaan!
Heidi